Tämä reissu sijoittuu Käsivarren erämaahan Kilpisjärvi-Meekonjärvi välille. Reissu kesti neljä yötä ja hyödynsimme reitin varrella olevia autiotupia. Olin hiihtämässä yhdessä isosiskoni kanssa. Yhteensä hiihtoa matkalla kertyi 60-70km.
(Kuva: luontoon.fi)
1. päivä: Aamupäivästä lähdimme ajamaan Ranualta Kilpisjärvelle. Matkan varrelta tehtiin vielä viimeisiä hankintoja, kuten ostettiin teippiä ja rautalankaa sekä nippusiteitä. Näiden vuoksi aikaa kului turhan pitkää ajomatkaan, joten muistutuksena taas seuraavalle kerralle on muistaa hankkia kaikki tarpeellinen jo ennen koko reissua.
Lopulta päästiin perille alkuillasta ja viimeistelypakkauksien jälkeen päästiin matkalle Kilpisjärven luontokeskukselta kohti Saarijärveä. Tässä vaiheessa kello oli yhdeksän paikkeilla illalla. Ensimmäinen nousu oli noin yhden kilometrin pituinen ja en tietenkään ollut laittanut mitään pitoa metsäsuksien pohjaan. Näinpä alkunousu oli melko raskas ahkio perässä pitkillä metsäsuksilla haarakäyntiä nousten. Päästiin siinä sitten Cahkaljärvelle, ja aurinko laski nätisti taivaanrantaa värjäten. Pohdinnan jälkeen päätimme muuttaa suunnitelmaa. Sen sijaan, että lähdimme suunnistamaan outoon maastoon Saarijärvelle pimeässä, päätimme mennä Saanajärvelle.
Suuntasimme siis sukset Saanaa kohti ja saatiin loistava idea oikaista pikkuisen reitiltä matkaa säästääksemme. Sen yhden tai kahden pikku ylämäen sijasta saimme kuitenkin kantaa suksia kainaloissa pidemmän matkaa, sillä ylämäki oli niin jyrkkä että hyvä kun pysyi pystyssä kävelemällä ahkio kanssa. Pitkän päivän takia väsymys siis teki tehtävänsä ja sai aikaan huonoja päätöksiä. Tässä vaiheessa ajattelimme kuitenkin järkevästi sen, että Saarijärvelle emme sentään jatkaneet. Puolen yön aikaan saavuttiin lopulta Saanan päivätuvalle melko pimeässä. Hiukan luvattomasti siinä nukuttiin muutama tunti, sillä teltan pystytykseen olisi kulunut vielä tovi ja aamusta oli tarve lähteä jo aikasin liikkeelle. Tuntui hyvältä levittää makuualusta kylmään tupaan ja kammeta makuupussin lämpöön.
2. päivä: Aamusta lähdimme aikaisin matkaan kohti Saarijärveä. Ilma oli jo aamusta alkaen lämmin ja ylämäissä sai riisua vaatetta vähemmäksi. Suksi luisti hyvin ja pitoakin olin aamulla laittanut hyvän verran. Matkalla Saarijärvelle tuli melko paljon ihmisiä vastaan niin hiihtämällä kuin kelkoillakin. Aamulla laitoimme termariin ruoat valmiiksi, joten ne pystyimme syömään matkan varrella sopivassa kohti ilman pidempää pysähdystä.
Aiemmin talvella tekemäni hartiahuivi toimi muuten loistavasti, sillä se lämmitti sopivasti olkapäitä ja sen kauluksen sai nostettua kasvoille asti tarvittaessa. Aurinkolasit olivat enempi kuin tarpeen, sillä ilma oli erittäin kirkas. Matka Saanalta Saarijärvelle sujui helposti ilman mitään ongelmia.
Kohta, josta olisimme päässeet Kalottireitille mietitytti hiukan, sillä emme olleet varmoja mitä reittiä talvella on hyvä käyttää. Koska kalottireitille lähti vain yksi kelkanjälki, niin päätimme jatkaa moottorikelkkareittiä. Myöhemmin Saarijärvellä saimme vahvistuksen, että talvella suurinosa hiihtäjistä käyttää nimenomaan tätä kelkkareittiä. Kelkkareitillä oli paljon jälkiä ja muita liikkujia tuli vastaan ja ajoi ohitse. Kuitenkin varmistimme aina säännöllisesti olinpaikkamme suunnistustaidon parantamiseksi ja turvallisuuden lisäämiseksi. Jos yhtäkkiä yllättäisi huono ilma, niin on hyvä olla kartalla siitä missä ollaan.
Saarijärven tuvalle tulimme jo hyvissä ajoin ja loppuilta meni vaan ollessa. Tupa oli täynnä niin autiotuvan kuin varaustuvankin puolella.
3. päivä: Seuraavana aamuna saimme herätä hienoon auringon nousuun. Ensimmäinen mies, joka kävi ulkona oli nähnyt pihalla pari riekkoakin. Aamupalan jälkeen keräsimme tavarat lähdimme kohti Kuonarjokea. Matka Saarijärveltä Kuonarjoelle oli pääasiassa nousua, mutta ei mielestäni kovin rankkaa, sillä se ei ollut jyrkkää. Yllättävän nopeasti pääsimme lopulta Kuonarjoelle, jossa meitä odotti tyhjä, mutta lämmin kämppä. Söimme siinä lounasta ja päätimme jatkaa matkaa Meekonjärvelle. Lounaan aikana oli alkanut tuulemaan melko paljon.
Jo pian Kuonarjoen jälkeen alkoi tuulla kovempaa ja luntakin heitteli. Vastaan tuli ihmisiä Meekonjärveltä ja hekin ihmettelivät, kuinka nopeaa sää oli muuttunut. Olimme kuitenkin katsoneet, että matka Kuonarjoelta Meekonjärvelle olisi suhteellisen helppo ja päivää oli hyvin jäljellä, joten jatkoimme matkaa. Tässä vaiheessa olimme erityisen tarkkoja siitä, missä milloinkin olimme. Pyrimme jatkamaan matkaa mahdollisimman joutusasti, jotta kerkeäisimme seuraavalle tuvalle ennen sään pahentumista.
Loppupätkästä sää alkoi kuitenkin paranemaan. Meitä vastaan tuli ihana pariskunta, joka oli käynyt Haltilla. He vahvistivat arviomme siitä, että tuvalle olisi vain lyhyt matka. Ennen Meekonjärven tupaa on melko pitkä lasku. Alkulasku sujui hyvin, mutta jossakin vaiheessa uusi lumi alkoi tarttumaan suksien pohjaan ikävästi niin, että ahkio laski sivulle jatkuvasti. Tässä vaiheessa oli siis turvallisempaa ottaa sukset pois jalasta ja kävellä loppumatka Meekolle.
Meekon tuvalla olikin porukkaa tupa täynnä. Siellä oli oikeen hauska poikaporukka, joka oli kylläkin lähdössä pilkille ja sen jälkeen aikoi jatkaa matkaa Kuonarjoelle. Tuvalla kävi myös kaksi naista, jotka syökäsivät ennen matkan jatkumista Kuonarjoelle.
Tämän jälkeen tupa olikin vain meidän käytössä hetken ja saimme kuivatettua vaatteet ennen seuraavien tuloa. Tuvalla oli hyvä kirja, jota lueskellessa ilta vierähti mukavasti. Ennen nukkumaan menoa sinne tuli myös kaksi muuta porukkaa, joista toinen jäi meidän kanssa sisälle ja toinen halusi mennä pihalle telttaan.
4. Päivä: Yön aikana tuuli todella voimakkaasti ja tuvan ympärille oli muodostunut vesilammikko. Lumi oli vähentynyt myös huomattavasti. Tässä vaiheessa emme enää jatkaneet matkaa syvemmlle tunturiin, vaan käännyimme takaisin kohti Kuonjaria. Nousimme kävellen ensimmäisen ja isoimman mäen. Sää oli ihan hyvä.
Yläpuolella olevasta kuvasta voi huomata selässäni olevan möykyn. Pidin takkini alla hiihtäessä juoksureppua, josta sai helposti vettä hiihdon aikana. Takin alla vesi pysyi sulana, eikä jäätynyt.
Pääsimme melko helposti Kuonjarille, josta nämä tupakuvat ovat. Sinne saapui heti tulomme jälkeen paljon porukkaa hiihtämällä. Siellä oli myös koiravaljakot, jotka olivat hetki sitten ohittaneet meidät. Ruoan jälkeen mahani meni sekaisin, mutta muutaman vessareissun jälkeen päätin purra hammasta yhteen ja päästiinkin sitten laskettelemaan kohti Saarijärveä.
5. päivä: Viimeisenä aamuna herättiin sitten Saarijärveltä, josta jatkoimme aikaisin matkaa kohti Kilpijärveä. Kilpisjärvellä oli ihana päästä suihkuun ja vaihtamaan haisevat vaatteet taas puhtaisiin.
Kokonaisuutena reissu oli todella onnistunut, ainoastaan pahempi Lappi-kuume vaivaa vaan. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kunnollisempi talvivaellukseni, vaikkakaan ei niin pitkä. Hyvin sai kokemuksia ja ensi kerralla osaa taas tehdä monta asiaa paremmin.
Instagram @kulkurintuulia
Facebook: Lotta Niemelä
